Suomen kansallistaiteilija akseli gallen-kallela

Vuonna 1865 Porissa syntynyt Axel Waldemar Gallén eli myöhemmin Akseli Gallen-Kallelana tunnetuksi tullut taidemaalari oli Suomen kautta aikojen merkittävimpiä kuvataiteilijoita, jonka ura lähti liikkeelle realistisia kansakuvauksia luomalla, mistä hän siirtyi myöhemmin romantiikkaa edustaviin Kalevala- ja Karjala-aiheisiin. Taiteelliselta tyyliltään Gallen-Kallela edusti 1890-luvulla symbolismia ja realismia, ja 1900-luvun puolella hänen teoksensa ilmensivät myös ekspressionismia. Gallen-Kallela oli ennen kaikkea kuitenkin uranuurtaja suomalaiskansallisen taiteen parissa ja sen tärkein kehittäjä. Gallen-Kallela oli vahvimmin luomassa visuaalista tyyliä, jota kutsutaan kansallisromantiikaksi. Hänen tunnetuimpia maalauksiaan ovat esimerkiksi Sammon taonta, Lemminkäisen äiti, Kullervon kirous, Sammon puolustus, Ad Astra ja Symposium. Suurelle yleisölle Gallen-Kallela tuli tutuimmaksi Kalevalan ja Seitsemän veljeksen kuvittajana. 1920-luvulla Gallen-Kallela ei enää nauttinut arvostusta modernin taiteen edustajien piirissä, mutta hänen erityistä monipuolisuuttaan on ihailtu myöhemmin. Hän loi myös grafiikkaa, freskoja ja taidekäsitöitä, kuten tekstiili- ja huonekalusuunnitelmia. Hän antoi myös herätteitä arkkitehtuurille.

Lapsuus

Akseli Gallen-Kallela syntyi nimellä Axel Gallén kaikkiaan 13-lapsiseen ruotsinkieliseen säätyläisperheeseen, jonka isä Peter Wilhelm Gallén toimi Suomen Pankin kassanhoitajana Porin konttorissa ja omisti noin 150 hehtaaria tiluksia, joihin sisältyi myös Vännin ratsutila Tyrväällä. Gallen-Kallelan isä toimi lisäksi Tyrvään nimismiehenä ja lakimiehenä ja oli mukana perustamassa 1850-luvulla kirjastoa, Säästöpankkia ja myöhemmin myös ensimmäistä kansakoulua.

Gallen-Kallela kävi normaalilyseota vuodesta 1978 alkaen ja sen ohella iltaisin myös Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa ja sai yksityisopetusta Sigfrid August Keinäseltä ja Adolf von Beckeriltä. Hän ei suorittanut ylioppilastutkintoa, vaan keskeytti lyseon keväällä 1881, jona vuonna hän myös kirjautui Suomen Taideyhdistyksen piirustuskouluun, jossa hänen opettajinaan toimi esimerkiksi Fredrik Ahlstedt. Kun Gallen-Kallela sai Taideyhdistyksen piirustuskoulun päätökseen vuonna 1884, hän matkusti Pariisiin opiskelemaan ja työskentelemään muiden pohjoismaisten taiteilijoiden parissa.

Gallen-Kallelan tyyli ja tuotanto

Gallen-Kallelan varhainen vaihe käsitti realistista kansankuvausta ja dekadenssia. Hänen ensimmäiset merkittävimmät teoksensa olivat suoran realistiseen tyyliin maalatut Poika ja varis vuodelta 1884 sekä vuonna 1885 maalattu Akka ja kissa. Pariisin vuosien aikaan Gallen-Kallela sai tyyliinsä vaikutteita talonpoikaiskuvauksista, minkä myötä hän jatkoi realistisen tyylin kansankuvausta teoksissaan Muikunpaistaja, Käsikivillä jauhaja, Ensi opetus sekä hänen suosikkeihinsa kuuluneessa Haavakuume-taulussa. Pariisissa hän kuvasi myös paikallista elämää ja sen kulttuuri-ilmapiirin mukaista henkevää dekadenttiutta. Tätä tyyliä edustaa muun muassa hänen vuonna 1888 maalaamansa Démasquée.

Gallen-Kallelan tyyli ja tuotanto

1890-luvun taitteessa Gallen-Kallela teki siirtymää Kalevala-teemaisiin tauluihin. Hänen varhaisen vaiheen maalauksiaan tällä saralla kutsutaan Kalevala-romantiikaksi ja myöhemmän vaiheen teoksia Kalevala-mystiikaksi. Kalevala-aiheesta hän maalasi ensimmäisten suurten teosten joukossa myös kolmiosaisen Aino-taru-triptyykin 1890-luvun alkupuolella. Hän matkusteli Itä-Karjalassa ja Kuusamossa ja sai sieltä luonnosta erämaavaikutteita teoksiinsa.Tässä vaiheessa Gallen-Kallelan teoksissa alkoi esiintyä jo koristeellisuutta, jota hän käytti runsaasti seuraavalla kaudellaan, jolloin hän maalasi lähinnä eurooppalaisten symbolismin ja mystisismin antamien vaikutteiden kautta kansankuvauksellisen tuotannon jäädessä vähemmälle. Tätä kautta hänen tuotannossaan nimitetään hänen kauden pääteoksensa mukaan Symposion-kaudeksi. Samana vuonna hän maalasi myös Sibelius sadun säveltäjänä -teoksen, joka sijaitsee Jean Sibeliuksen kotipaikalla Ainolassa.

Myöhäisempi kausi

Gallen-Kallela palasi takaisin Kalevalan aiheisiin Symposion-kautensa jälkeen, mutta tällä kertaa hän käsitteli teemaa uudelta kannalta. Gallen-Kallela oli tutustunut Italiassa freskomaalaukseen, jollaisiksi hän oli jo aiemmin luonnostellut Lemminkäisen äiti- ja Velisurmaaja-maalaukset. Gallen-Kallela maalasi Suomen paviljonkiin vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyssä Kalevala-aiheiset kattofreskot, jotka tuhoutuivat paviljongin purkamisen myötä, mutta Gallen-Kallela maalasi ne kuitenkin lähes kokonaan uudelleen vuonna 1928 Kansallismuseon kattoon.

Myöhäisempi kausi

Uransa alkuvaiheilla Gallen-Kallelan teoksia haukuttiin niissä esiintyvien ihmisten väitetyn rumuuden vuoksi, mutta puolitoista vuosisataa hänen syntymänsä jälkeen Gallen-Kallelaa kutsutaan Suomen kansallistaiteilijaksi, jonka töitä näkee yhä kaikkialla.